Kolme viikkoa! Sitten saamme vihdoin syliimme vuosikausia haaveillun ja odotetun karvapallon, nimittäin shelttipennun :) Uusi perheenjäsenemme on nimetty Namiksi. Nami on tricolour-poika ja maailman suloisin otus. Olemme käyneet tapaamassa Namia jo pari kertaa, ja elokuun lopulla on luovutus.
Ajatus shelttipennun ottamisesta ei suinkaan syntynyt tyhjästä. Meidän perheellä oli lapsuudenkodissani sheltti, trikkipoika Sulo 8 vuotta. Kasvoin isoksi yhdessä Sulon kanssa, ja siitä tuli minulle kuin pikkuveli. Aina Sulon kuolemasta asti olen tiennyt että vielä jonain päivänä otan toisen sheltin.
Tapasin avomieheni 3 vuotta sitten, ja vuosi tapaamisen jälkeen muutimme yhteen. Alusta asti meillä on ollut puhetta yhteisen koiran hankkimisesta ja koska poikaystäväni rakastaa myös shelttejä, ei rodun valinnasta ollut epäilystäkään.
Bloggaaminen on houkutellut minua jo kauan, mutta sopivaa aihepiiriä ei ole löytynyt - ennen kuin nyt. Mistä olisikaan mieluisampaa kirjoittaa, kun rakkaan koiran kasvusta ja puuhastelusta? :)
Tulevat viikot saattavat olla vielä blogin osalta hiljaisia, mutta kunhan pallero kotiutuu ja alkaa jatkuva kuvailu ja tutustuminen pienokaiseen, alkaa blogin puolellakin varmasti tapahtua!
Jään seuraamaan :) Nopeasti kuluvaa elokuuta siis toivotaan! :D
VastaaPoista